YÖLLÄ

Yön hiljaisuus ympärilläni,

jähmeys sisälläni.

Tuska raapii ensin hiljaa.

Sitten kovemmin, kovemmin.

Jos voisin, repisin sen ulos.

Repisin tuskani ulos ja lepäisin, lepäisin.

Ulkoa kuuluu askeleet ja varjot syleilevät seiniä.

Hiljaista puhetta.

Siellä on todellisuus, todellisuus.

* * *

LUOVUTTAMINEN

Suru toi mukanaan mullan hajun,

joka kietoutui minuun kuin home

ja ummehdutti sieluni.

Kuin kellarissa mädäntyneet omenat

minä pikkuhiljaa häviän ja lakkaan olemasta.

* * *