Runojen kirjoittaminen on ollut rakas harrastukseni jo vuosia. Mielestäni runouden kauneus piilee sen monimuotoisuudessa. Jokainen kokee sen ainutlaatuisesti peilaten omia kokemuksiaan ja persoonallisuuttaan.
_____________________________________
HERÄÄVÄ LUONTO
Kun aurinko on juuri noussut
ja suusta tuleva höyry sumentaa säteet.
Kun ilma on raikas
huurteisen yön jälkeen
ja maa on heräämässä horroksestaan.
Se ottaa sinut mukaansa
kirpeän uniseen pyörteeseen
ja antaa vihjeen mahtavasta voimastaan.
Kaupungin äänet sulautuvat luonnon ääniin
ja siitä tulee sekava sinfonia.
* * *
TUULI
Tuulessa ovat puut levottomat
tummana huojuvat taivasta vasten.
Tuulessa puut pehmeästi heiluvat
kuin levä meren rytmissä
Minä panen silmäni kiinni
ja tunnen kuinka tuuli tuoksuu.
* * *
MÖKILLÄ
Metsä puhuu minulle
omaa omituista kieltään.
Ja minä istun täällä
risuisten mäntyjen alla
ja katselen
kuinka päivä päättyy.
* * *
HYVÄSTI PLASTIIKKAKIRURGIA
Vanhat ihmiset ovat kauniita
koska elämän koko kirjo
näkyy heidän kasvoillaan.
Elämä on piirtänyt
uurteiden kartan heidän iholleen
ja se kartta näyttää meille
heidän elämänsä
tiet, joet ja kummut.
Se on kaunis kartta
koska se on niin ainutlaatuinen
eikä kukaan muu löydä
perille kuin he itse.
Me jokainen luomme
oman ainutlaatuisen karttamme,
joka on yhtä kaunis kuin elämä itse.
* * *
AHDISTUS
Yön hiljaisuus ympärilläni
jähmeys sisälläni.
Tuska raapii ensin hiljaa
sitten kovemmin, kovemmin.
Jos voisin
repisin sen ulos.
Repisin tuskani ulos
ja lepäisin, lepäisin.
Ulkoa kuuluu askeleet
ja varjot syleilevät seiniä.
Hiljaista puhetta.
Siellä on todellisuus, todellisuus.
* * *
IKKUNASTA
Hän kiipesi
pienelle lumiselle kukkulalle.
Hoivasi laella
kissaansa kuin emo.
Kumartui, hipaisi hellästi
pehmeää selkää.
Pieni, kevyt kosketus.
Keskellä talvipakkasta.
Kukkulalla.
* * *
PELKO
Olen kuin sirkuspelle.
Naamari riekaleina
epätoivo seurana.
Voi, antakaa minulle jo rauha!
* * *
HYVYYS
Me ihannoimme ihmisen
epäitsekästä hyvyyttä
jota ei ole olemassakaan.
* * *
UNELMA ELÄMÄSTÄ
Jos elämä olisi koski
sen kohina
täyttäisi ajatuksemme
emmekä enää kuulisikaan
mitään muuta.
Emmekä enää suojautuisi
emmekä pelkäisi
vaan eläisimme.
* * *
LUOVUTTAMINEN
Suru toi mukanaan
mullan hajun
joka kietoutui minuun
kuin home
ja ummehdutti sieluni.
Kuin kellarissa
mädäntyneet omenat
minä pikkuhiljaa häviän
ja lakkaan olemasta.
* * *
ILOINEN TALO
Se talo on keltainen
ja se on rakennettu mäen päälle
niin että ikkunoista
näkyy järvelle.
Kesällä se on kuin aurinko
joka tekee ruohon vihreäksi
ja talvella se on kuin
lämmin lyhdynvalo lumessa.
Siitä talosta huokuu
sellainen iloinen lämpö
että minusta tuntuu
että siellä
asuu onnellisia ihmisiä.
* * *
